Skip links

Main navigation

”Haluan oppia käyttämään ISBAR:ia paremmin”

”Haluan oppia käyttämään ISBAR:ia paremmin”

Neljä uran alussa olevaa sairaanhoitajaa valitsi itselleen mieluisat sisällöt Sairaanhoitajapäivien annista.

Henna-Kaisa Kuusistoa kiinnostaa eniten koko esimiestyön ja johtamisen luentosarjojen kokonaisuus. Kuusisto on töissä Attendon Tapalankallion hoitokodissa Kankaanpäässä.

Henna-Kaisa Kuusisto

”Esimiestyö ja johtaminen luentosarjan aiheet ovat mielenkiintoisia ja monipuolisia, niistä on varmasti hyötyä omassa työssäni. Ja jos joskus vaikka etenisin urallani esimiestehtäviin…

Lisäksi haluan ehdottomasti osallistua paneelikeskusteluun: Jaksaa, jaksaa! Vaan entä, jos ei jaksakaan? Aihe on koko Suomea koskettava ja on mielenkiintoista kuulla, kuinka asioihin yritetään löytää ratkaisuja.”

 

Sanna Viherlehto odottaa Sairaanhoitajapäiviltä eniten Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittämisen luentosarjaa. Viherlehto työskentelee Päijät-Hämeen keskussairaalassa leikkaussalisairaanhoitajana.

Sanna Viherlehto

”Aion ehdottomasti osallistua Heidi Parisodin ja Kristiina Heikkilän luennolle Sairaanhoitaja, avainasemassa näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttajana. Aihe on aina ajankohtainen, ja erityisesti minua kiinnostaa kuinka toimintaa voi helpommin ottaa käytäntöön päivittäiseen työhön.

Leikkaussalisairaanhoitajana ISBAR on itselleni tärkeä työkalu päivittäisessä työssä, sillä raportteja joutuu puhelimessa ja kasvotusten antamaan usein päivittäin. ISBARia käytän jo nyt, mutta haluan oppia käyttämään sitä paremmin ja luontevammin, joten sairaanhoitajapäivillä pistäydyn myös ainakin Sairaanhoitajan työkalut -luennolla.”

Taru Rautiainen tutustui luentotarjontaan ja tein itselleni lukujärjestyksen. Rautiainen työskentelee Katriinan sairaalassa palliatiivisen ja saattohoidon erikoisyksikössä.

Taru Rautiainen

”Torstaina aion osallistua kokopäiväkurssille. En ole vielä osannut päättää, osallistunko hätätilanteiden hallinta vai hoitoelvytys-kurssille. Vaikka olenkin töissä palliatiivisen- ja saattohoidon osastolla, nämä asiat kuuluu jokaisen sairaanhoitajan osata niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Meillä sairaanhoitajilla on ammattimme puolesta velvollisuus pystyä toimimaan hätätilanteissa.

Perjantaipäivän aloitan Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen -luentosarjan luennolla Keuhkoahtaumatautia sairastavan ohjaus ja äkillisesti kuolleen henkilön läheisen tukeminen. COPD potilaita kohtaan työssäni ja iso osa työtäni on kuolleen henkilön läheisten tukeminen. Se, että luennolla puhutaan nimenomaan äkillisesti kuolleen henkilön läheisen tukemisesta, ei haittaa, vaikka itse en juuri heitä työssäni kohtaa. Ajattelen niin, että kuoleman edessä omaisella on suru, äkillisissä kuolemissa se tulee odottamatta.

Seuraavaksi kiinnostaa klo 10.45 salissa 3 alkava luento suuren riskin lääkkeistä. Sen jälkeen takaisin saliin 2, jossa jatkuu näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen -luentosarja luennolla Muistisairaan lääkkeettömät hoitomenetelmät ja muistisairaan asumismuodot. Hyvin monessa hoitotyön työpaikassa kohtaamme muistisairaita. Aihe on erittäin ajankohtainen! Meidän on syytä pohtia, voisiko muistisairautta hoitaa muutenkin kuin lääkkeillä sekä sitä, missä muistisairaan tulisi asua.

Päivän viimeisen luennon menen kuuntelemaan saliin 5, jossa on kliinisen hoitotyön luento verivalmisteiden käytöstä klo 14. Käsittelen työssäni verivalmisteita, haluan syventyä lisää aiheeseen.”

Riina Koljonen aikoo mennä kuuntelemaan ainakin Näyttöön perustuvan hoitotyön kehittäminen ja Hoitajan digiklinikka -luentolinjoja. Koljonen työskentelee KYS:ssä lastentautien poliklinikalla.

Riina Koljonen

”Valitsin nuo kaksi, koska olen tällä hetkellä mukana näyttöön perustuvan hoitotyön koulutuksessa, joka kestää toukokuuhun 2019 saakka. Digiasiat myös ovat tällä hetkellä ja tulevaisuudessakin ajankohtaisia ja yleistyvät koko ajan.”

Kuusisto, Viherlehto, Rautiainen ja Koljonen palkittiin Sairaanhoitajaliiton Nouseva tähti -tunnustuksella viime vuoden lopussa. Sairaanhoitajaliitto tarjoaa nelikolle Sairaanhoitajapäiville osallistumisen.

Teksti Eva Agge Kuvat Leena Koskela ja Shutterstock